Liikunnalla positiivisuutta, ja pah!

Huomenta B, 

olen taas alkanut hypätä vaa'alla vaan todetakseni asian, jonka jo tiesin..ettei päivässä tapahdu ikinä ihmeitä. Ja on sekin jännä, että jos tulee takapakkia, niin vaakaa ei ole näkevinäänkään moneen monituiseen viikkoon ja pienikin valon pilkahdus painonpudotuksessa niin johan kelpaisi hyppiä sen päällä harvase tunti. Ehkä kerran viikossa olisi ihan riittämiin kuitenkin.

Mutta haluaisin kertoa siitä mitä kävi toissapäivänä. Olin pitkän päivän kirjastossa ja lopulta, monen asian summana ja varmaan hormoneistakin johtuen, seisoin aivan itkun partaalla kirjaston pihalla maani myyneenä. Salikamat oli aamulla tullut otettua mukaan, mutta mietin etten sinne voi millään mennä, kun olisi kuitenkin äärimmäisen noloa pärähtää crosstrainerissa itkemään. Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden ja ns. raivolämmittelyiden jälkeen (vahingossa valitsin aivan liian rankan ohjelman masiinasta..) siirryin tekemään vuosia sitten opittua kahvakuulatreeniä. Laitoin kunnon treenimusat soimaan ja heiluttelin, viskoin ja nostelin kuulaa kirjaimellisesti oikein olan takaa. Ja kas kummaa, kun palasin pukuhuoneeseen ja kipusin saunan lauteille, oli olo kuin uudesti syntynyt. Lähdin vielä kaupan kautta kotiin ja siellä vasta tajusin miten järkyttävä itkupotkuraivariolo oli kadonnut täysin liikunnan myötä ja pystyin taas näkemään asiat ihan järkevästi. 

Samaan aikaan tässä varmasti hyvää mieltä toi myös se, että jaksoin painaa vanhan kahvakuulatreenini alusta loppuun, kaikki kolme kierrosta! Vielä tosin teen pienemmillä kuulilla kuin ennen, mutta pikkuhiljaa..ja yleisesti ottaen tuntuu niin mahtavalta, että selkä on liikunnan ja aktiivisen reagoinnin ansiosta niin hyvänä, että uskallan tehdä taas kahvakuulatreeniä. Vaatii joka päiväistä huomiota, mutta sitä selkäkipua en halua enää koskaan. 

Tiedän B, ettet niin ruokajutuista piittaa, mutta kuuluu jo melkein kaavaan..

Eilen tehtiin yhdessä meidän experimentaalikeittiössä Herra X:n kanssa vegaanista linssilassea. Ainesosat tuntui aluksi niin erilaisilta normilasseen verrattuna, että kyseenalaistin jo koko homman, mutta kuten joka ainoa muukin ruoka haasteen aikana, tuli tästäkin erinomaista. Ei ehkä sitä optimaalisinta terveysruokaa, mutta oikein oivallista dieettimättöä. Ensikerralla ehkä vaihdetaan linssit soijarouheeseen ihan kokeilumielessä. Suosittelen!

Mutta mutta, jälleen on laulut laulettu ja kahvikupin pohja paistaa tänne asti. Se olisi uimapäivä tänään, joten päivän askareet ensin pulkkaan ja sitten hallille mars! 

Ihanaa päivää! 

Truly yours, 

Sohvis 

Tänään maistuu puulle muukin kuin aamupuuro

Huomenta tukeni, 

tässä aamupuuron lomassa ajattelin kirjoitella edistymiseni, jota vieläki tapahtuu! Kyllä, eilen vaaka armollisesti näytti jo 800g lisäpudotusta, eli kokonaisuudessaan 1,6kg. Mutta tällä hetkellä, siis juuri tässä puurokippoa tuijotellessani, tuo puolitoistakiloa kuulostaa naurettavan pieneltä ja 10kg kuulostaa valtavan kaukaiselta ja työläältä. Siis kyllähän minä tiedän, että liikunta on kivaa jne, mutta juuri nyt ja tässä ajatus päivästä ensin kirjastossa ja tämän jälkeen kurvaus salille tai uimaan ja lopulta kotiin kun on jo melkein yö (liiottelu on toinen nimeni), tuntuu hieman haastavalta. 

Mitä tällaisina hetkinä kuuluu tehdä? Kun etenemistä on tullut ja jonkin sortin turnausväsymys nostaa päätään. Onko kyse siitä, että keskittyy liikaa hermoilemaan, että tekee kaiken oikein vai joku muu asennevamma? Kroppa nyt ei suoranaisesti ainakaan ole valittajana, kun selkäkin on parempana kun aikoihin. 

Palataan taas kuitenkin tähän olennaisimpaan eli aamupuuroon (siis ruokaan). Itselle aamiainen on ehdottomasti päivän tärkein ateria, ilman sitä ei lähde homma käyntiin. Yleensä vetelen ihan vaan mikropuuroa (en todellakaan jaksaisi alkaa keittelemään mitään arkena) ja päälle lisäilen marjoja pakkasesta tai vaikka jotain marjaisaa Bonaa. Komeuden kruunaa muutama lusikallinen (näin tammikuussa) soijajugurttia ja makoisa ja täyttävä sotku on valmis. 

Sotku mikä sotku.

Arkena pyrin pitämään ruokailurytmit suhteellisen säännöllisinä. En vahtaa kelloa hullun lailla, mutta kantapään kautta olen oppinut, että jossen syö säännöllisesti, heilahtelee verensokerit helposti ja kellään ei enää ole kivaa. Joten aamiaisen ja lounaan välillä tulee useimmiten otettua joku pieni välipala (esim. banaani tai pähkinöitä) ja lounas siinä puolen päivän jälkeen. Pahin ongelmakohta usein tulee lounaan ja päivällisen välissä, jos poikkean vielä hommien jälkeen salilla ja suuntaan vasta sitten kotiin. Lisäksi, jos ruoka ei vielä ole edes löytänyt olomuotoaan ja sen nauttiminen vaatii kokonaisen kokkausoperaation, on pommi viritetty hyvinkin herkäksi. Olen yrittänyt myös tuohon väliin tuikata jotain välipalaa, etten olisi ihan kuin Snickers-mainoksesta repäisty sekopää. Kuten taisin jo aiemmin mainita on tässä hassuinta kuitenkin se, että nyt vegaanihaasteen aikana on nälkä pysynyt poissa jopa pelottavan hyvin. Aamiaisella tunnun jaksavan helposti lounaaseen ja vaikka iltäpäivällä olen nälkäinen, ei päästä kuitenkaan sinne murhanhimoiselle tasolle. Se jos mikä on huikeaa tällaiselle nälkäkiukkumestarille. 

Nyt viimeiset kaffet ykkösellä alas ja aamun hommiin. Tsemppiä päivään, eiköhän tästäkin pienestä motivaationotkahduksesta päästä pienen tsemppimantran voimin eteenpäin! 

Pusuja ja haleja, 

Puolen kilon verran iloa!

Voi kuulehan B!

Et ikinä usko, mutta nyt viimein, monen kuukauden tukitoimiesi jälkeen, on painoni ehkä toivottavasti nöyrtynyt vahvemman edessä. Eilinen punnitus näytti puolen kilon pudotusta ja sitähän ei tässä kropassa ole nähty ainakaan vuoteen. Nyt ei muuta kuin tuosta puolesta kilosta ensin kokonaiseen kiloon, siitä puoleentoista ja siitä kahteen...
Tässä sen vasta ominsilmin näkee, että jos ei enää halua alkaa, niin kuin en haluakkaan, pelleilemään ihmediettien tai hervottomien rääkkikuurien kanssa niin töitä ja kärsivällisyyttä se tulosten aikaan saanti vaatii. Tälläkin viikolla olen käynyt jo neljästi liikunnoimassa ja yrittänyt jatkuvasti tehdä niitä oikeita valintoja ruokien suhteen (ennen kaikkea annoskoot ja kyllä, aikuisen ihmisen pitäisi helposti osata kieltäytyä jäätelöstä..). Uskon, että kun kroppa pääsee kunnolla vauhtiin ja tottuu uuteen aktiiviseen viikkorytmiin, ei asiaa edes mieti sen ihmeemmin. 

Muistatko B, kerroinkin sinulle siitä miten olin joskus vielä "salin eka, salin vika" ja sitten alkoivat kiireet kasaantua...joskus tunsin kotisaliltani kaikki vakiopumppaajat ja osallistuin innokkaana kantistapahtumiin. Gone are those days, mutta toisaalta myös viime syksy  selkäkipuineen, sairasteluineen ja väsymyksineen tuntuu onneksi jo kaukaiselta ja vieraalta. Vaikka tuskin minusta enää monipuolisuuden nimissä tulee "salil ekaa, salil vikaa" niin olen siellä nykyään jo huomattavasti enemmän kotonani pitkästä aikaa. Ja perhanan peilit jokapuolella eivät varmasti päästä unohtamaan miltä se runko nykyään näyttää ja mitä kohti niitä töitä tehdään...


Ah loppuun vielä vähän kokkailuhypetystä. Olenkin maininnut olevani nykyään innokas kasvikokkailija ja uusimpana tulokkaana kokeilulistalla oli ns. kanaton keitto, jonka kaverini minulle vinkkasi. Jumpeli, kun oli aivan järjettömän hyvää! Harvoin keittoruoat tekevät minuun suurta vaikutusta, mutta nyt kyllä teki. Oikealta nimeltään keitto siis taisi olla "kanakeitto vegetyyliin", mutta kanaton keitto kuulostaakin jo lystikkäämmältä! Reseptin saa toivoessaan ongittua vegaanihaasteen sivuilta tai tästä.
Tänään taitaa kokkailut jäädä vähemmälle aikatauluongelmien takia...tosin luvassa mahdollinen leffareissu ja kyllä sen takia malttaakin jättää keittiön odottamaan. Tosin sitten ne leffakarkit pitää kehitellä uuteen muotoon...hups. Ideoita?  

Tässä kaikki tältä erää. Nyt loput sumpi nassuun ja päivän hommiin! 

Truly yours,

Sohvis 

Kun herkkupäivä venähtää ja housut repeää...

Tukihenkilö B,

voin hymyssä suin kertoa, että viikko on jälleen vierähtänyt hyvin. Paino ei ole heilahtanut alaspäin grammaakaan ja vaatteet kinnaavat aivan kuten ennenkin, mutta onko minua syyttäminen? Hyvä on, myönnän että viikonloppuna saattoi jäädä ehkä mättöliike repeatille perjantaipäivästä sunnuntai-iltaan, mutta tällä viikolla olen tehnyt parhaani, että vahinko saataisiin korjattua! Alunperinhän viikko sitten kaavailin sallivani itselleni yhden herkkupäivän reissussa, mutta nähtävästi vanhojen ystävien kokoontumisajot vievät viimeisetkin järjenhippuset mukanaan. Huoh. 

Vilkaisin tuossa aivan ensimmäistä kirjettäni sinulle, jossa nähtävästi jo-sitä-isompaa-kokoa olevat housuni olivat revenneet. Ostin tuolloin niiden tilalle luonnollisesti uudet, suuuuuret housut, joiden ajattelin olevan viimeinen pisara, mutta mitäpäs kävikään joulun jälkimainingeissa...sanotaan vaikka, että taidan siirtyä kokonaan hameisiin ja tuulihousuihin. Tästä repeämisestä voin kyllä syyttää rauhassa lääkekuurejani, mutta ei se kovin mairittelevalta tunnu ja voin sanoa, että oli muuten viimeinen pari, joka pienuuden takia repeää. 

Mutta ei sentään vaivuta synkkyyteen, ei tässä toivottavasti ihan kaikki kuitenkaan ole menetetty.  Uudenvuoden draivi pyörittää koneistoa edelleen ja motivaatiokin on säilynyt. Olen liikkunut vähintään kolme kertaa viikossa, käynyt vesijuoksemassa, salilla ja lenkillä. Tämän lisäksi kaikki lisäliikunta mitä ehtii ja jaksaa on toki plussaa. Ruokailut olen pitänyt, viime viikonloppua lukuunottamana, vegaanisina ja täytyy todeta, että siitäkin on pelkkää hyvää sanottavaa! Ainakin minut on yllättänyt se, että nälkä pysyy paljon paremmin poissa vegaaniruoalla ja olo on muutenkin hyvä ja energinen. Tulee kokkailtua itse vieläkin enemmän alusta loppuun ja kokeiltua uusia reseptejä, joten pysyy ainakin hyvin kartalla siitä miten paljon huijaa piilorasvoja itselleen, kjäh. 

Ja mitä se typerä vaaka lopulta tietää...olo on parempi kuin aiemmin ja selkäkivutkin täysin poissa. Tiedän, että kaiken pitäisi olla nyt kunnossa ja on vaan pakko uskoa, että kyllä se paino siitä lähtee pikku hiljaa laskemaan. Pitää vaan jaksaa tsempata ja katsoa mitä suuhunsa pistää (eli ei ehkä kahden vuorokauden herkkumaratoneja enää) Kuulostaa jälleen kliseeltä, mutta ei diettaamista vaan oikeasti uuden opettelua ja siinä ei voi mennä kuin parempaan suuntaan. 

Truly yours, 

Arjen pyöritys voi olla ihan kivaakin!

Meneekö yli jos toivotan mahtavaa keskiviikkoa? No siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu! Jostain syystä nyt ollaan takaisin siellä syksyn huippufiiliksissä ennen koko sairasteluputkea ja olo on vaan hyvä. Viimein toteutetulla ryhtiotteella ruokavalion ja liikunnan suhteen voi myös olla ehkä näppinsä pelissä...nyt ei pitäisi löytyä tekosyitä enää lääkkeistä tai sairastelusta sille miksi paino ei putoa, joten ei auta kuin katsoa mihin tämä tyttö pystyy. Tosin vaa'alle en ole vieläkään uskaltanut..Jos ei nyt ala viimeistään ruokavaliolla ja treenillä paino putoamaan niin jo on tupen rapinat! 

Viime viikonloppu vietettiin Tallinnassa ja meni toki hieman hemmottelun puolelle, mutta maanantaina löysin tieni onneksi jälleen lenkkipolulle. Ensi viikonloppu menee reissun päällä myös, mutta pyrin jättämään edes ne pahimmat ylilyönnit väliin. 

Aamuisin olen saanut itseni hyvin ylös ja hommiin. Olen ollut innoissani aloittamastani vegaanihaasteesta ja kokeillut rohkeasti reseptejä hieman eri lähtökohdista. Viimeisimpänä pyöräytin maailman nopeimman vegaanisen makaronilaatikon ja tuli aivan mielettömän hyvää. Herra X totesi pokkana laatikon olleen parempaa kuin perinteinen versio, se on jo aika kova! Tälle päivälle resepti ja ruokavalinta vähän vielä hakusessa. Jostain syystä tekisi hirveästi mieli pizzaa, itsetehtynä ja terveellisenä, mutta toisaalta tuntuu myös hirveältä hommalta. Onneksi netti on pullollaan resepti-ideoita! 

Liikunnan osilta on tullut käytyä lenkin lisäksi salilla ja vesijuoksemassa. Mietin juuri eilen, että keskiviikko kuulostaa hyvältä päivältä uimahallireissulle. Viime viikolla tosin noin puoli Suomea oli vissiin päättänyt lähteä sulattelemaan kinkkuja ja en ole varmaan koskaan nähnyt niin paljon porukkaa samaan aikaan uimassa ja juoksemassa..mutta hyvä toisaalta, että ihmiset päättävät lähteä liikkumaan! 

Hämmennän itseäni tällä ylitsepursuavalla motivaatiolla, mutta ehdottomasti parempi näin päin! Nyt ei muuta kuin reippaasti aamutoimet loppuun ja päivän rientoihin! Tsemppiä päivään tyypit! 

Truly yours,

Täällä taas, minä ja uuden vuoden tuulet!

Hyvää uuttavuotta tukihenkilö B! 

Ah mikä joulu! Perinteinen joulustressi saatiin tänävuonna paisumaan valtavaksi ja tästä hyvityksenä heitin kaikki kevennykset romukoppaan ja paisutin samalla myös itseäni. Kamalaa sanoa, mutta annoin vaan mennä, vaikka todellakaan ei olisi tarvetta. Viikko syötiin jouluruokia ja parhaamme mukaan tuhottiin suklaita kunnes tuntui, että herkut tulee kohta korvista ulos ja oli aika lopettaa. Eli ei, en osannut olla maltilla tänäkään vuonna. 

Vuosi 2018 toi kuitenkin jo ennen vaihtumistaan uuden draivin mukanaan ja löysin itseni jopa vesijuoksemasta ja ennen uuden vuoden juhlintoja kampesin itseni lenkkipolulle. Nyt on sitten viimeisetkin lääkekuurit viimein lusittu ja aion keskittyä täysillä hyvän olon löytämiseen. Palkinnoksi innostani sain toki pienen flunssan, mutta tällä kertaa tunnun selviävän pelkällä ahkeralla niistämisellä ja sehän on kuin koira veräjästä aiemman rinnalla! 

Hyvän olon buustaamiseksi ja motivaatiota hankkiakseni päätin vielä kokeilla (ainakin osittain) vegaanihaasteeseen tarttumista. Pari vuotta sitten jo kertaalleen kokeilin, mutta silloin ajanpuutteen (ja silloisten onnettomien kasviskokkailutaitojen) johdosta kokeilu jäi lyhyeen. Tuolloin kylmähyllystä löytyi myös korkeintaan soijatuotteita ja soija-allergiani johdosta oli nopeiden ja helppojen ratkaisujen löytäminen vähän hankalaa. Nykyään tulee kotona pääsääntöisesti kokkailtua kasvisruokia aina ja kaupan hyllytkin ovat tulvillaan erilaisia vegaanituotteita, joten miksipäs ei. Maitotuotteet ovat itselle aina se vaikein asia jugurttien, maidon ja raejuuston kuuluessa kiinteästi päivien evästyksiin, mutta ehkäpä sitä haasteen ajan voi testailla uusia tuulia. Itseä kiinnostaa juuri se hyvä, virkeä ja keveämpi olo, jota vegaaneiluun lähteneet hehkuttavat, ja nykyisenä himokokkailijana toki tuo keittiöpuoli. Ja herra X onneksi on niin kaikkiruokainen, että hän varmasti mukisematta syö myös haasteen reseptien kokkailuja. 

Muuten tuntuu, että keväästä tulee hyvä. Toivon, toivon ja toivon ettei alkuvuosi tuo mukanaan mitään ikäviä yllätyksiä — terveydellisesti tai muutenkaan. Aion keskittyä ruokavalion kunnostamiseen, jatkaa hyvin alkanutta vesijuoksijan uraa (:D) ja yrittää pitää positiivisen vireen vaikka sitten väkisin! 

Draiveisaa vuoden alkua B! 

Truly yours, 

Sohvavalas