keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Tänään maistuu puulle muukin kuin aamupuuro

Huomenta tukeni, 

tässä aamupuuron lomassa ajattelin kirjoitella edistymiseni, jota vieläki tapahtuu! Kyllä, eilen vaaka armollisesti näytti jo 800g lisäpudotusta, eli kokonaisuudessaan 1,6kg. Mutta tällä hetkellä, siis juuri tässä puurokippoa tuijotellessani, tuo puolitoistakiloa kuulostaa naurettavan pieneltä ja 10kg kuulostaa valtavan kaukaiselta ja työläältä. Siis kyllähän minä tiedän, että liikunta on kivaa jne, mutta juuri nyt ja tässä ajatus päivästä ensin kirjastossa ja tämän jälkeen kurvaus salille tai uimaan ja lopulta kotiin kun on jo melkein yö (liiottelu on toinen nimeni), tuntuu hieman haastavalta. 
Mitä tällaisina hetkinä kuuluu tehdä? Kun etenemistä on tullut ja jonkin sortin turnausväsymys nostaa päätään. Onko kyse siitä, että keskittyy liikaa hermoilemaan, että tekee kaiken oikein vai joku muu asennevamma? Kroppa nyt ei suoranaisesti ainakaan ole valittajana, kun selkäkin on parempana kun aikoihin. 

Palataan taas kuitenkin tähän olennaisimpaan eli aamupuuroon (siis ruokaan). Itselle aamiainen on ehdottomasti päivän tärkein ateria, ilman sitä ei lähde homma käyntiin. Yleensä vetelen ihan vaan mikropuuroa (en todellakaan jaksaisi alkaa keittelemään mitään arkena) ja päälle lisäilen marjoja pakkasesta tai vaikka jotain marjaisaa Bonaa. Komeuden kruunaa muutama lusikallinen (näin tammikuussa) soijajugurttia ja makoisa ja täyttävä sotku on valmis. 


Sotku mikä sotku.



Arkena pyrin pitämään ruokailurytmit suhteellisen säännöllisinä. En vahtaa kelloa hullun lailla, mutta kantapään kautta olen oppinut, että jossen syö säännöllisesti, heilahtelee verensokerit helposti ja kellään ei enää ole kivaa. Joten aamiaisen ja lounaan välillä tulee useimmiten otettua joku pieni välipala (esim. banaani tai pähkinöitä) ja lounas siinä puolen päivän jälkeen. Pahin ongelmakohta usein tulee lounaan ja päivällisen välissä, jos poikkean vielä hommien jälkeen salilla ja suuntaan vasta sitten kotiin. Lisäksi, jos ruoka ei vielä ole edes löytänyt olomuotoaan ja sen nauttiminen vaatii kokonaisen kokkausoperaation, on pommi viritetty hyvinkin herkäksi. Olen yrittänyt myös tuohon väliin tuikata jotain välipalaa, etten olisi ihan kuin Snickers-mainoksesta repäisty sekopää. Kuten taisin jo aiemmin mainita on tässä hassuinta kuitenkin se, että nyt vegaanihaasteen aikana on nälkä pysynyt poissa jopa pelottavan hyvin. Aamiaisella tunnun jaksavan helposti lounaaseen ja vaikka iltäpäivällä olen nälkäinen, ei päästä kuitenkaan sinne murhanhimoiselle tasolle. Se jos mikä on huikeaa tällaiselle nälkäkiukkumestarille. 

Nyt viimeiset kaffet ykkösellä alas ja aamun hommiin. Tsemppiä päivään, eiköhän tästäkin pienestä motivaationotkahduksesta päästä pienen tsemppimantran voimin eteenpäin! 


Pusuja ja haleja, 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Jaa se kanssani!