Huomenta B,
olen taas alkanut hypätä vaa'alla vaan todetakseni asian, jonka jo tiesin..ettei päivässä tapahdu ikinä ihmeitä. Ja on sekin jännä, että jos tulee takapakkia, niin vaakaa ei ole näkevinäänkään moneen monituiseen viikkoon ja pienikin valon pilkahdus painonpudotuksessa niin johan kelpaisi hyppiä sen päällä harvase tunti. Ehkä kerran viikossa olisi ihan riittämiin kuitenkin.
Mutta haluaisin kertoa siitä mitä kävi toissapäivänä. Olin pitkän päivän kirjastossa ja lopulta, monen asian summana ja varmaan hormoneistakin johtuen, seisoin aivan itkun partaalla kirjaston pihalla maani myyneenä. Salikamat oli aamulla tullut otettua mukaan, mutta mietin etten sinne voi millään mennä, kun olisi kuitenkin äärimmäisen noloa pärähtää crosstrainerissa itkemään. Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden ja ns. raivolämmittelyiden jälkeen (vahingossa valitsin aivan liian rankan ohjelman masiinasta..) siirryin tekemään vuosia sitten opittua kahvakuulatreeniä. Laitoin kunnon treenimusat soimaan ja heiluttelin, viskoin ja nostelin kuulaa kirjaimellisesti oikein olan takaa. Ja kas kummaa, kun palasin pukuhuoneeseen ja kipusin saunan lauteille, oli olo kuin uudesti syntynyt. Lähdin vielä kaupan kautta kotiin ja siellä vasta tajusin miten järkyttävä itkupotkuraivariolo oli kadonnut täysin liikunnan myötä ja pystyin taas näkemään asiat ihan järkevästi.
Samaan aikaan tässä varmasti hyvää mieltä toi myös se, että jaksoin painaa vanhan kahvakuulatreenini alusta loppuun, kaikki kolme kierrosta! Vielä tosin teen pienemmillä kuulilla kuin ennen, mutta pikkuhiljaa..ja yleisesti ottaen tuntuu niin mahtavalta, että selkä on liikunnan ja aktiivisen reagoinnin ansiosta niin hyvänä, että uskallan tehdä taas kahvakuulatreeniä. Vaatii joka päiväistä huomiota, mutta sitä selkäkipua en halua enää koskaan.
Tiedän B, ettet niin ruokajutuista piittaa, mutta kuuluu jo melkein kaavaan..
Eilen tehtiin yhdessä meidän experimentaalikeittiössä Herra X:n kanssa vegaanista linssilassea. Ainesosat tuntui aluksi niin erilaisilta normilasseen verrattuna, että kyseenalaistin jo koko homman, mutta kuten joka ainoa muukin ruoka haasteen aikana, tuli tästäkin erinomaista. Ei ehkä sitä optimaalisinta terveysruokaa, mutta oikein oivallista dieettimättöä. Ensikerralla ehkä vaihdetaan linssit soijarouheeseen ihan kokeilumielessä. Suosittelen!
Mutta mutta, jälleen on laulut laulettu ja kahvikupin pohja paistaa tänne asti. Se olisi uimapäivä tänään, joten päivän askareet ensin pulkkaan ja sitten hallille mars!
Ihanaa päivää!
Truly yours,
Sohvis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Jaa se kanssani!