Huomenta tukihenkilöni!
Uusi aamu ja uudet kujeet, vai kuinka? Itse ainakin toivon niin, koska selkäni oli niin ongelmallinen eilen, että nukkumaankin pystyin käydä vain yhdessä asennossa ja aamulla pää ei tahtonut kääntyä toiseen suuntaan. Kirjastossa istuminen ja äkillinen liikunnallisuus on suututtanut selkäni totaalisesti! Herätessä kauhistutti, että tälläkö mennään, mutta varovaisella venyttelyllä pää kääntyy jo molempiin suuntiin! Olimme menossa eilen illalla ravintolaan ja otin päiväksi mukaan olkalaukun repun sijaan, mutta tästähän selkä älähti kovaa ja korkealta. Herra X saikin lopulta viritellä herrasmiestaitojaan kantamalla koko illan laukkuani, koska itse yritin vain päästä eteenpäin kauhean selkäkrampin siivittämänä.
Kävimme myös vuotuisilla silakkamarkkinoilla ihmettelemässä tarjontaa. Äitini suku on alunperin kalamiehiä, joten koen kalastajameiningit kovin kiehtovina ja muutenkaan en kalaa kokonaan voisi koskaan ruokavaliosta jättää. Mukaan lähti lopulta paketti suolasilakkaa perinteistä silakkalaatikkoa varten ja meritaimenta herkkuliemessä. Fiilistelysilakat sai jäädä, kun pelkään ajautuvani niiden myötä iltamässäilyn rotkoon, jälleen kerran. Tulee hyvä mieli, kun tietää tukevansa perinteistä käsityöläisammattia. Ostosten jälkeen siirryimme torin laidalle Salutorget nimiseen ravintolaan, jossa jatkoin teemaa Silakkamarkkina menulla. Ah, aivan ihana ravintola ja neljä pientä ja kaunista ruokalajia kiedottu syksyisen silakan ympärille. Mausta päätellen kevyt kermat oli kyllä jätetty kaappiin, mutta onneksi olin päivällä syönyt vain salaatin lounaalla ja iltapalat saattoi hyvin jättää pois. Askeliakin oli päivän mittaan kertynyt 14 000!
Niin ja tuo askelien kertyminen. Aiemmin ostin jostain tarjouksesta aktiivirannekkeen ja hurahdin "askelten metsästykseen" täysin. Aktiivisuus lisääntyi salamana ja ranneke muuttui kuin peliksi, jossa joka päivä pitää korottaa eilisen tulos. Kuitenkin eräänä päivänä ranneke traagisesti oli tipahtanut kädestäni huomaamatta ja tämän jälkeen kävelykin lopahti kuin lehmän häntä. Onnekseni löysin puhelimesta palvelun, joka seuraa päivän askelia ja väitän, että kynnys jäädä yhtä pysäkkiä pois "jotta saan askelia" on suurempi ohjelman laskiessa joka rapsauksen. Kenenkään ei tulisi luottaa askelmittariin laihdutuksen ihmelaitteena, mutta kyllä se mielestäni selvästi ohjaa ajatuksia oikeaan suuntaan tuomalla arjen valinnat näkyviksi. Niinä päivinä, kun pienistä valinnoista kertyneenä mittari illalla näyttää reilusti yli 10000, sitä riemastuu kuin pikkutyttö vaikka kyseessä ei edes ole peli. B, vaikka tukihenkilönäni varmasti jo olet aktiivinen, suosittelen kokeilemaan tuota koukuttavaa tapaa!
Nyt suihkuun ja päivän rientoihin (sen mitä tämä rikkinäinen selkä antaa myöden..)!
Syysterkuin,
SV
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Jaa se kanssani!