Kun herkkupäivä venähtää ja housut repeää...

Tukihenkilö B,

voin hymyssä suin kertoa, että viikko on jälleen vierähtänyt hyvin. Paino ei ole heilahtanut alaspäin grammaakaan ja vaatteet kinnaavat aivan kuten ennenkin, mutta onko minua syyttäminen? Hyvä on, myönnän että viikonloppuna saattoi jäädä ehkä mättöliike repeatille perjantaipäivästä sunnuntai-iltaan, mutta tällä viikolla olen tehnyt parhaani, että vahinko saataisiin korjattua! Alunperinhän viikko sitten kaavailin sallivani itselleni yhden herkkupäivän reissussa, mutta nähtävästi vanhojen ystävien kokoontumisajot vievät viimeisetkin järjenhippuset mukanaan. Huoh. 

Vilkaisin tuossa aivan ensimmäistä kirjettäni sinulle, jossa nähtävästi jo-sitä-isompaa-kokoa olevat housuni olivat revenneet. Ostin tuolloin niiden tilalle luonnollisesti uudet, suuuuuret housut, joiden ajattelin olevan viimeinen pisara, mutta mitäpäs kävikään joulun jälkimainingeissa...sanotaan vaikka, että taidan siirtyä kokonaan hameisiin ja tuulihousuihin. Tästä repeämisestä voin kyllä syyttää rauhassa lääkekuurejani, mutta ei se kovin mairittelevalta tunnu ja voin sanoa, että oli muuten viimeinen pari, joka pienuuden takia repeää. 

Mutta ei sentään vaivuta synkkyyteen, ei tässä toivottavasti ihan kaikki kuitenkaan ole menetetty.  Uudenvuoden draivi pyörittää koneistoa edelleen ja motivaatiokin on säilynyt. Olen liikkunut vähintään kolme kertaa viikossa, käynyt vesijuoksemassa, salilla ja lenkillä. Tämän lisäksi kaikki lisäliikunta mitä ehtii ja jaksaa on toki plussaa. Ruokailut olen pitänyt, viime viikonloppua lukuunottamana, vegaanisina ja täytyy todeta, että siitäkin on pelkkää hyvää sanottavaa! Ainakin minut on yllättänyt se, että nälkä pysyy paljon paremmin poissa vegaaniruoalla ja olo on muutenkin hyvä ja energinen. Tulee kokkailtua itse vieläkin enemmän alusta loppuun ja kokeiltua uusia reseptejä, joten pysyy ainakin hyvin kartalla siitä miten paljon huijaa piilorasvoja itselleen, kjäh. 

Ja mitä se typerä vaaka lopulta tietää...olo on parempi kuin aiemmin ja selkäkivutkin täysin poissa. Tiedän, että kaiken pitäisi olla nyt kunnossa ja on vaan pakko uskoa, että kyllä se paino siitä lähtee pikku hiljaa laskemaan. Pitää vaan jaksaa tsempata ja katsoa mitä suuhunsa pistää (eli ei ehkä kahden vuorokauden herkkumaratoneja enää) Kuulostaa jälleen kliseeltä, mutta ei diettaamista vaan oikeasti uuden opettelua ja siinä ei voi mennä kuin parempaan suuntaan. 

Truly yours,