Vauhdikas elämä - hyvä vai huono?

Armas B, 


huomaan iltaisin odottavani jo tätä tavaksi muodostuvaa aamun pohdiskelutuokiota. Kun edellisen päivän fiiliksiä purkaa kahvikupin ääressä tuntuu pääkin heräilevän aivan eri tavalla. Olen monesti miettinyt miksi blogin tai jonkinlaisen päiväkirjan pitämistä niin usein mainostetaan laihdutuksen tukena, mutta nyt se on alkanut minullekin avautumaan. Ruokapäiväkirjoista en koskaan ole tykännyt ja jokaisen suupalan kirjaamisen olen kokenut työläänä ja unohdan jo iltaan menossa tarkalleen mitä mihinkin kuului. Tämä taas..tämänkaltainen vapaa papatus auttaa minua ajattelemaan menneen päivään tapahtumia ja valintojani kokonaisemmin ja huomaan päivän saatossa olevani motivoituneempi uuden suunnan pysyessä paremmin mielessä, mutta siihen liittyvät pohdinnat eivät kuitenkaan vaivaa mieltä. 

Jos viikonlopun lipsahduksia ei lasketa, olen pysynyt linjassani jo yli viikon. Kuulostaa hassulle iloita noin lyhyestä ajasta, jossa vielä kahtena päivänä syömiset oli mitä oli, mutta omassa päässäni tunnen, että nyt tämä on hyvällä mallilla. Rauhallisesti eteenpäin ja ehkä viikon päästä voisin katsoa ihan vaa'an kanssa onko mitään tapahtunut. Siinä vaiheessa jos mitään muutosta ei näy, vaikka ruokavalio raakattu ja liikuntaa lisätty, voi alkaa miettimään missä vika piilee. Siihen asti, aion nauttia vaan omista pienistä parannuksistani ja niiden tuomasta energiasta. 

Viimeinen viikko, ja koko tämä viikko oikeastaan, on ollut aikataulullisesti hieman outoa aikaa. Viime vuoteen poiketen on aikaa paljon enemmän - kurssit on käytännössä lusittu ja töitä vain maltilla. Sitä vastoin kirjastossa istumista paljon enemmän, mutta sali sijaitsee kirjaston viereisessä talossa, joten siinä ei juuri tekosyyt auta. Aina sanotaan, että stressi ja univaje nostavat painoa ja allekirjoitan väitteen täysin. Nyt tuntuu, että päivät ovat olleet täynnä ja kotona olen vasta illalla, mutta koska ehdin käydä liikkumassa ja tehdä muutakin kuin töitä ja opintoja, on olo myös paljon harmonisempi. Jaksan keskittyä paljon paremmin siihen mitä suuhuni pistän ja mitä maailmasta ja itsestäni ajattelen. Kotona kiukuttelukin tuntuu vähentyneen. Stressaamisen huomaan vaikuttaneen siihen, että vaikka hetkellinen motivaatio painonpudotukseen olisi kuinka korkea tahansa, ei tulosta tahdo siltikään syntyä. Olo on väsynyt ja silloin helposti syö suurempia annoksia tai ottaa jälkiruoaksi vähän jäätelöä. Itsellä kokonaisvaltainen muutosajattelu on tyssänyt varsinkin viimevuonna aina ajatukseen "ei ole aikaa kuitenkaan". Tuntuu, että koska liikuntaan ei jää aikaa tai energiaa (eli lenkille ei ole viitsinyt lähteä) ja töissä on aina herkkuja tarjolla ja epäsäännölliset tauot, ei muka ole vaihtoehtoja muuta kuin napostella jatkuvasti. Varmasti kuitenkin on aika paljon itsestä kiinni osuuko se käsi siihen makeiskippoon vai ei. Tässäkin tasainen ruokarytmi tasakokoisilla annoksilla myös varmasti edesauttaisi siihen, ettei valtavaa napostelunälkää edes pääsisi syntymään. 

Mutta B, takaisin päivien vilskeen purkamiseen. Eilen se kyllä tuntuikin vilskeeltä. Aamulla pääsin hierojalle (selkä parempi, mutta ei tällä vielä juhlita) ja siitä lounaalle. Kampin yläkerroksen kahvilassa nautin ihanan salaatin, joka kätki sisäänsä esimerkiksi kvinoaa, halloumia ja mustikkaa! Tästä (minulle) ennenäkemättömään alemyyntiin (ystävämyyntiin), josta raahasin valtavan kassin uutta rompetta kotiin. Kuten taisin sinulle mainita aiemmin, ei yksikään takeistani mahdu enää mukavasti kiinni (äärimmäisen ahdistava tunne!) ja onneks löysin sopivan syystakin ja untuvatakin. Mieluiten toki en olisi tilanteessa, jossa minun on ostettava aiempaa suurempia vaatekokoja, mutta tässä nyt ollaan ja mukavampi edes tuntea itsensä hyväksi ja edetä pikkuhiljaa. Kotona odotti ihanaa bataattilaatikkoa ja iltaherkuksi tartuin appelsiiniin. 

Tänään tie vie jälleen kirjastoon ja olen kovin innoissani. Päivän luento on peruttu, joten voin uppoutua opiskelukuplaan koko päiväksi. Salaattilounas hoituu helposti siinä sivussa. Treenivaatteet mukaan ja koulupäivän voi päättää kevyeen jumppaan. Illalla tarkoitus olisi vielä jaksaa silakkamarkkinoille, josta suunnitellin ostavani ensikertaa silakkaa ja tempaista vaikka vanhan kunnon silakkalaatikon! Päivästä tulee taas pitkä, mutta energiaa tuntuu löytyvän niin pitää nauttia syksystä ja puuhailuista täysin siemauksin! 

Syysterkuin, 

Sohvavalas