Arvoisa Tukihenkilö B

Hei tukihenkilöni herra/rouva B niinkuin sivun yläkulmassa nimesi näkyy!

Lähestyn sinua ajatuksillani sillä kuulin henkisen tuen olevan korvaamatonta jokaiselle elämänmuutoksesta haaveilevalle. Haluaisin kertoa sinulle viime viikonlopusta, joka aiheutti minulle jonkin verran mielipahaa ja sai minut tajuamaan sairastuneeni huomaamattani sohvavalaan syndroomaan. 

Lauantaina olimme Suomenlinnassa oman Herra X:n kanssa ja kumartuessani kurkkimaan johonkin ikivanhaan rakennelmaan kuulin repeävän kankaan äänen ja äkillinen raikas ilmavirta sisäreidelle kertoi karua totuuttaan, että onnistuin jälleen rikkomaan parin housuja. Olen tullut oikein ammattilaiseksi siinä housuparien rikkoutuessa alvariinsa, mutta tällä kertaa surua aiheutti se, että ko. housut oli jo "sitä suurempaa kokoa" kun mikään vanha pari ei enää mahtunut kiinni. 

Kotimatkalla koukkasimme vaatekaupan kautta korvat häpeästä edelleen punaisena ostamassa uudet housut ja siitä saakka kalvanut itseinho sai minut kirjoittamaan sinulle tukea etsien. Oikeasti minun pitäisi tehdä tärkeää koulutyötä, mutta koen elämäni linjan pelastamiseni juuri nyt tärkeämmäksi. Työtä varten luettava artikkeli on kuitenkin edessäni avattuna, saisikohan tästä hyvityspisteitä.

Koko aamun olen lukenut erilaisia blogeja ja miettinyt miksen saa yhtäkään muutosprojektia kestämään paria päivää pidempää vaikka olo on jatkuvasti valtava, väsynyt ja inhottava. Tulin johtopäätökseen, että takana on yksi huonekalu, joka linkittyy kaikkeen lihomista edesauttavaan: SOHVA. Miksi lähteä lenkille, kun voin ottaa päikkärit SOHVALLA. Miksi raivata ruokapöytä, kun voimme syödä SOHVALLA. Miksi illalla tehdä jotain liikunnallista, kun on niin kiva vaan röhnöttää ja maata SOHVALLA. Koska sisustuksellisista syistä, ja myös sohvan ollessa eloton huonekalu, en voi sitä rankaista omista valinnoistani (vaikka toki kovin tahtoisinkin), on peili varmaan käännettävä itseäni kohti. 

Arvoisa tukihenkilö B, haluaisin ehdottaa seuraavaa pientä korjausliikettä, jolla saisin edes yhden muutoksen alulleen: 

- ruokailu pöydän ääressä 

- päikkäreiden sijaan kävelylenkki 

- illalla lenkki 3h sohvamaratonin sijaan

- ei enää sohvaherkkumaratoneja vaikka mieheni näin mankuisikin

Koska ihminen on heikko ja hidas oppimaan, pidätän oikeudekseni pyrkiä toteuttamaan nämä rauhassa. Aloitan ruokailuista, jatkossa pöytä pysykööt puhtaana ja syön siinä, vaikka yksin (herra X vetoaa akuuttiin ruoka+tv-riippuvuuteen eikä suostu pöydän ääreen). 

Vilpittömästi sinun, 

Sohvavalas