Rakas virtuaalitukihenkilöni,
viime raportista on mennyt jo kaksi viikkoa. En suinkaan ole leikistä jättäytymästä pois, aina ei vain elämä menekkään ihan niinkuin on etukäteen kaavaillut.
Jo aiemmin alkanut sairasteluni on jatkunut ja loputtomilta tuntuneiden lääkäritapaamisten jälkeen syy on paikannettu ja pöpöpartyille koittaa toivottavasti viimeinkin valomerkki. Tuskin yllättävästi on tänä aikana liikunta jäänyt täysin nollaan ja ruokailun osalta päivän sanana mainittakoon turhautuminen. Jatkuva kipuilu ja kotona makaaminen aiheuttaa sen, ettei oikein mikään jaksa kiinnostaa. Sohvaa on kulutettu ja liian monta sarjaa katsottu, kun ei energiaa muuhunkaan ole riittänyt.
 |
| pexels.com |
Ruokien osalta on menty siitä helpoimmalla päästy. Perusterveellisesti olen yrittänyt syödä ja lähes aina on yritetty jotain omatekoista saada pöytään, mutta herkkuihin on myös tullut lipsuttua. Apea mieli ajaa helposti siihen, että kaupassa kävijältä tilaakin namipussin tai jätskin tuliaisiksi ja selittelee itselleen olevansa sairas. Annoskokojen suhteen olen yrittänyt ottaa aina pienemmän satsin kuin kaveri, mutta silti kasvisten määrä on auttamatta jäänyt liian pieneksi. Hedelmiä onneksi on tullut edes syötyä, edes verigreippi päivässä. Sairastaminen on kuitenkin aina vähän spesiaalitapaus, joten liiaksi en ala itseäni mahdollisista lipsahteluista soimaamaan, koska tärkeimpänä pidän nyt paranemista ja odotan jo uutta energiaa ja paluuta liikuntaan, jonka myötä varmasti kaikki taas tasaantuu. Vaa'allekin voi ehkä uskaltautua sitten taas, kun ollaan takaisin normaaliarjessa.
Kaikessa tässä ohessa on myös kahvi jäänyt kokonaan pois, vaikka ennen sitä tuli kitattua parhaimmillaan vähintään 5 kuppia päivässä. Aamut on kuitenkin kiva aloittaa kupilla kuumaa ja olenkin palannut vuosien tauon jälkeen teen pariin. Ai, että olin unohtanut miten hyvältä voi Nordqvistin Sadepäivän ilo tai kunnon minttutee maistua! Tilkka maitoa vielä sekaan ja maku on ihanan pehmeä. Ja toisin kuin kahvin kanssa, ei tee aiheuta yhtään samantyyppistä pahaa oloa, jos erehtyy juomaan liian monta kuppia. Kahvi on ollut minulle aina todella tärkeä ja olenkin yllättänyt miten vähän sitä on kaivannut. Suoraan sanottuna en edes tiedä onko teen ja kahvin väliset terveydelliset erot suuria, mutta itsellä kyse on vaan sitten, ettei kahvi yksinkertaisesti ole maistunut. Uskoisin palaavani kahvittelijaksi vielä joskus takaisin, mutta nyt kun se on jäänyt pois kuin itsestään, voi olla ihan kiva kokeilla arkea ilman jatkuvaa kofeiinitankkausta.
 |
| pexels.com |
Reippaampaa oloa jo kovasti odotellen,
SV
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Jaa se kanssani!