Miksi maanantain yllä leijuu aina synkeä pilvi? Nuorena se toki johtui viikonlopun aiheuttamasta ultimaattisesta väsymyksestä, mutta nykyään tuntuu, että moni asia vaan vastustaa tavallista enemmän juuri maanantaina. Haluaisin alkaa fanittaa maanantaita uuden alun päivänä, mutta taas heti aamusta sain rättiä naamaan. Herätessäni keksin, että koska liiallinen vaa'alla pomppiminen aiheuttaa ahdistusta, teen sen ainoastaan maanantaiaamuisin. Viikonloppu on mennyt töissä ja pieniä irtokarkkisatseja on tullut toimistolla napsittua, mutta muuten kaikki mennyt omasta mielestä mallikkaasti. Mutta mitäpä vielä, vaaka näyttikin hyvästä fiiliksestä huolimatta 500g enemmän kuin viikko sitten! Syytän päässäni toki viikonlopun työturvotusta seisomisesta, mutta ei tämä kyllä nyt ole minusta reilua! Onko vaa'asta patterit loppu vaikka muuten toimii hyvin vai valehtelenko minä itselleni? Kysymyksiä riittäisi loputtomiin.
Olen ollut viime päivät ihan maani myynyt rikkinäisen selän, omituisten kaulalihasjumitusten, iltaisin hiipivän lämmön ja käheän äänen johdosta ja omasta mielestä kurissa pysyneen syömiset ovat olleet ainoa ilon aiheeni. Olinkin varma, että tämä näkyy myös palkivana miinuksena vaa'alla. Lapsellista mielensäpahoitusta toki, mutta menee se väkisinkin hieman tunteisiin vaikka kuinka ajattelisi rationaalisesti, ettei se vaaka kerro mitään. En voi olla miettimättä, onko järkevämpi siis heivata se punnitseminen ja keskittyä ruokavalioon vai onko se kuitenkin pakollinen paha sille, että tietää tekeekö kaiken väärin. Ja kumpaan kuuluu ennemmin luottaa, omaan tunteeseen siitä, että syö oikein vai vaa'an lukemaan?
Niinkuin sinulle jo totesin, uskoisin syömisteni olevan "ihan jotenkinpäin tolalla" ja tunnustin jopa viikonlopun irtokarkit. Aamiaiseksi on tullut viikonlopun aikana syötyä puuroa tai pari leipää raejuustolla, lauantaina lounaaksi sekä illalliseksi omatekemää soijakaalilaatikkoa ja illalla vielä popsin hedelmää. Eilen lounaaksi meni se pinaattikeitto ja päivällä näperrettiin silakkalaatikko silakkamarkkinoiden ostoksista. Kylkeen tein vielä salaatin ja yritin pitää sillä myös pääruoan annoskoon pienenä. Kotona olen tottunut ruoan kanssa syömään palan leipää juustolla, mutta viime aikoina olen miettinyt sen tuomia lisäkaloreita ja sitä onko se oikeasti edes tarpeellinen. Ja kuinka paljon leipää on ihan okei?
Itselle tuo leipä on jostain syystä aina ollut vähän sellainen kompastuskivi. Itse tehty voileipä paksulla juustoviipaleella ja rehuilla vie kielen mennessään ja monesti elämässä olen hemmotellut itseäni juuri syömällä leipää useamman viipaleen sarjana ja siihen jäätelöt perään. Parasta toki on ollut se, jos kukaan ei ole näkemässä ja voi hakea vielä sen yhden leivän vaikkei nälästä olisi tietoakaan. Nykyään leipää tulee syötyä puurolle vaihteluna aamuisin, lounaalla yksi viipale ja illallisella yksi viipale. Aiemmin painoa pudotellessa olen leivän jättänyt tyystin pois, mutta nyt en sitä ole tehnyt ja mietinkin tulisiko tiputtaa päivittäistä annostusta esimerkiksi vain yhteen ruisviipaleeseen päivässä. Onko leipä siis laihduttajalle uhka vai mahdollisuus?
Ehkä haittaakaan ei olisi, jos tällä viikolla kokeilisi pärjätä vaikka yhdellä ruissiivulla lounassalaatin kaverina ja kotona leipä saisi jäädä Herra X:n haltuun. Katsotaan mitä siitä tapahtuisi. Ja tiedän tiedän, itse ei saa heittää kirvestä kaivoon ja nyt vaan itselle tsemppi ja pää pystyyn...eihän sitä Roomaakaan päivässä rakennettu!
Hammasta purren sinun,
Sohvavalas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Jaa se kanssani!