maanantai 16. lokakuuta 2017

Toisen suklaalevy on toisen motivaatio

Huomenta ja hyvää maanantaita B! 

Viikonloppuna ollut hiljaiseloa. Lähinnä, koska se aiemmin mainitsemani taikurisarja sai meidät niin koukkuun, että viikonloppu menikin sitä tapittaessa niin kauan, että molemmat valmistuneet kaudet oli katsottu. Lauantaina käytiin sentään kauppareissulla ja illalla keikalla (Cola Zeron voimalla!) ja eilen selvisin vajaa tunnin lenkille, mutta siinäpä se. Kamalaa miten sarjaan voi uppoutua niin pahasti, että kaikki jaksot on pakko katsoa ja hahmot ja tapahtumat tulee uniin asti. Oli kyllä ihana toisaalta ottaa ihan vaan rennosti yhdessä ja onneksi saatiin myös siivottua asunto taas uutta sotkua odottamaan.

Lauantaina heräsin jostain syystä jo kahdeksalta. Aiemmista vannomisistani huolimatta uteliaisuus vei voiton ja kaivoin vaa'an sängyn alta. Ero aiempaan oli uskamatonta kyllä miinus-merkkinen! Pieni, mutta pippurinen -200g! Nauratti oikein se kupliva ilo sisällä, jonka noin pieni muutos sai aikaan. Jollakin paino voi heilahtaa tuon verran ihan vaan uloshengityksestä, mutta vähintäänkin symbolisesti oli tuo suklaalevyn painoinen miinus minulle todella tärkeä. Pienikin saavutus antaa tunteen, että tässä tehdään jotain oikein ja kannattaa jaksaa vielä vaikka turhauttaisi. Eihän tässä ole edes päästy vielä alkuun lopulta. 

Viime viikolla muiden blogeja lukiessa pisti silmään ilmeisesen yleinen ns. turnausväsymys. Onkohan se sitä syysdepistelyä? Itselle tämä syksy on mennyt melko helposti ja postitiivisvireisesti, mutta ymmärrän kyllä ettei aina huvita. Itsestäni olen kuitenkin sen verran oppinut, että jos huonona päivänä lankean, on se seuraava päivä ihan yhtä hankala ja siitä se kierre taas lähtee. Eilen jäätelöön sortuminen kävi kerran mielessä, kun tajusin ettei oikeista puuhista tule sarjan tapittamisen johdosta illalla enää mitään, mutta sen sijaan päätin pitkästä aikaa tehdä proteiinilettuja, jotka kruunasin rasvattomalla mansikkajugurtilla. Mietin voisiko itseni kohdalla toimia jonkinmoinen lipsahdushätävarasuunnitelma, jos minulle käy samoin kuin muille. Jokin ennakkoonsuunniteltu herkku, joka olisi kuitenkin parempi vaihtoehto kuin puolen litran jäätelö tai säkki karkkia. Kaikilla meistä tulee ihan varmasti hormonaalisistakin syistä jo päiviä, jolloin on i-han pak-ko saada jo-ta-in muu-ta kuin salaattia. Omana suosikkina tällä hetkellä kirkkaasti kyllä Maitokolmion valkosuklaa proteiinivanukas, aivan älyttömän hyvä! Mutta hyvin toimivat myös Fastin proteiinijauhevanukkaa ja etuna se, että koska herkku vaatii valmistelun ei sitä voi hetken huumassa niin nopeasti vain tuhota. Hmm, kehittelyn arvoinen idea, vai mitä B? 

Mutta palataan herkkuihin vasta sitten kun siltä tuntuu, nyt maanantai vaikuttaa edes vielä hetken olevan toivoa täynnä, joten ei muuta kun loput kahvit koneeseen ja kohti arjen huumaa! 



t. Sohvavalas 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Jaa se kanssani!