perjantai 13. lokakuuta 2017

Lukeminen = tukeminen

Armas B, 

haluaisin aloittaa aamuni kiitoksella sinua ja koko edustamaasi verkkotukimaailmaa kohtaan. Tosin sinulle tämä homma toki on helppoa, kun en sinulta paljoa vaadi ja mitenpä voisinkaan, kun olet sentään itseni luoma mielikuvitustukihenkilö. Kunhan tarjoat minulle puhtaan arkin, jolle avautua aina kun siltä tuntuu ja tunteen, että joku mukamas kuuntelee. 
Aloin eilen pohtimaan sitä miten paljon blogeja netistä nykyään on löytyykään. Niiden suosio on jo vuosia sitten räjähtänyt valloilleen eikä loppua taida edes näkyä.  Aikaa saisi helposti kulumaan tunteja hyppien vaan blogista toiseen ja lukien julkaisun sieltä, toisen täältä. Piileeköhän taika siinä, että blogin voi nähdä tietynlaisena nykyajan tositv:nä, jossa kirjoittajan suostumuksella päästetään muut seuraamaan tavallista elämää ja, että kaikissa meissä asuu joku pieni salaurkkija sisällä. Vai voisiko jekku olla siinä, että meitä on miljoonaan eri junaan, mutta netistä on helppo löytää aina joku, jonka kirjoittamat asiat täsmäävät omaan tilanteeseemme ja näistä lukeminen saa tunteen ettemme ole pulminemme sittenkään yksin. Eritoten, kun elämme maassa jossa tuntuu satavan sadatta päivää putkeen nonstop eikä kukaan halua kuin äkkiä töistä kotiin tai sitten ei vain löydy arjesta vapaita tunteja sosialisointiin, joten siirrämme tämän puuhan sitten helposti verkkoon.

Olen itse viime aikoina lukenut suurella innolla (ja hieman liialla ajankäytöllä) muiden laihduttajien blogeja. Eniten huomaan ajautuvani kahlaamaan tekstejä, joiden kirjoittajat rämpivät samankaltaisten minäkuva- ja jaksamisongelmien kanssa ja opettelevat itseni tavoin niitä  arjen konkreettisten ruokailuvalintojen vaikutuksia kokonaisuuteen. Löysin viime viikolla mahtavan kirjoituksen annoskoosta ja siitä miten kirjoittaja todennut hyväksi käyttää aina samaa muovirasiaa, johon ensin lappaa annoksen todentaakseen annoskoon, ja sitten vasta lautaselle. Kuulostaa todella mainiolta enkä olisi sitäkään koskaan tajunnut, jos en tuota blogia olisi satunnaisesti selaillut. Jälleen pieni arkipäiväinen ratkaisu, josta ihan oikeasti voi olla muille samassa tilanteessa oleville lukijoille tukea ja apua.

Toisaalta kyseenalaistan usein nykymaailman syöttämää tarvetta jakaa yksityiselämää aina vain enemmän verkkoon, mutta toisaalta, jos kirjoittaja on itse tämän kanssa sujut ja  voi tekstillään tuoda jollekulle muulle valoa päiviin terapoiden samalla itseään niin miksi ei. Kirjoitanhan tässä itsekin raporttejani julkisena ja olen huomannut näistä rustailuista oikeasti olevan itselle apua ajatusten pyörittelyyn. Aikaa aamukahviin menee tosin puolet kauemmin, mutta taitaa itseensä ja omien ajatusvirtojen ja -mallien työstöön panostaminen olla ihan kannattavaa. Kaikesta tästä voisi toki kirjoittaa tieteellisestikin yhtä jos toistakin, mutta se nyt ei ollut minulla haussa.

Mutta aika palata parhaaseen raportointiaiheeseen eli ruokaan ja eilisiin tortilloihin. Tunnustin eilen siis pelkoni siitä kykenenkö hillitsemään ruokamääräni tämän kaltaisen pyhän herkkuruoan kohdalla. Tortillat ovat täydellinen valinta mihin vaan hetkeen, mutta  hyvästä ja maukkaasta setistä helposti myös hieman hinnakas, kuten kaupassa eilen totesin kuitin loppusumma ollessa taas 20e, joten itse säästän tortillapäivän hemmotteluun. Toki listalla oli hieman muutakin ja loppusumma riippuu täytevalinnoista, mutta päätin, että jos kerrankin suoriudun motolla "parempi vajarit kuin överit" niin tehdään se sitten täydellisillä mausteilla. Täytteiksi valikoitui tacomaustettuja quorn-kuutioita (toimi todella hyvin!), tomaattia, salaattia, kurkkua ja punasipulia, 5%fetaa, jalopenoja, medium salsaa ja 3% rahkakermaviiliä. Tein itselleni yhtä muhkean tortillan kun aina, mutta vaadin että ruokailu tapahtuu pöydän ääressä ja tässä olikin helpompi keskittyä nauttimaan jo-kai-ses-ta suupalasta. Maku oli jälleen kerran aivan käsittämättömän hyvä ja quorn-kuutioista en olisi kyllä osannut sanoa syönkö sitä vaiko kanaa, jos en olisi etukäteen tiennyt. Pahin testi tuli ensimmäisen tortillan loputtua, koska tavallisesti olisin välittömästi alkanut lapata täytteitä seuraavan letun päälle, mutta syvään hengiteltyäni totesin, että olen kylläinen ja tämä oli tässä. Siis voi sitä fiilistä hetken päästä, kun tajusin että entisen kolmen jättitortillan sijaan söin yhden kevennetyillä täytteillä tehdyn terveellisen tortillan! Jälkiruoaksi annoin itseni kyllä syödä vielä yhden Maitokolmion valkosuklaa proteiinivanukkaan (aivan älyttömän hyvä!), mutta sallin sen itselleni hyvityksenä tästä voitosta. Jonkun korvaan voisi kuulostaa käsittämättömältä, mutta minulle nämä ovat ihan aikuisten oikeita ongelmia, joiden kanssa on tehtävä tietoisesti hommia ja oikeita valintoja, jos haluan saada parempaa jaksamista tulevaisuudessa. 

Tortillat 0 – Sohvis 1, kjäh! 




Voittajan terkuin,

SV

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Jaa se kanssani!