Oodi limelle!

Hyvä B, 

perjantai ja luminen aamu. Lämpömittari näyttää nollaa ja eiliseen verrattuna ulkoa välittyvä kuva on jo paljon talvisempi eiliseen loskakaameuteen verrattuna. Istun tuttuun tapaan aamukahvi kädessä ja yritän motivoida itseäni liikkeelle. Olo on onneksi parempi verrattuna alkuviikkoon, mutta koti on tuntunut vähän liian turvalliselta paikalta ulkona vallitsevan viiman sijaan ja nyt pitäisi saada itsensä liikkeelle normikansalaisen tapaan vaikka juuri sillä sitä energiaa saa lisää. Laiskuus ruokkii laiskuutta pitää hyvin paikkaansa, vanhana kunnon sohvavalaana sen todellakin tiedän. Valoa elämään toi kyllä toki eilinen vaa'alla käynti, joka näytti -600g. Vauhti on hidas, mutta suunta oikea! 

Aamuista vätystyshetkeä venyttääkseni voisin kertoa uusimmasta terveyslöydöstäni. Eräs ilta taannoin tuli tarve löytää jotain hyvää ja terveellista juomaa ja kappas, käteen osui lime. Eipä olisi heti osattu ennustaa miten tuo pieni vihreä kaveri herää eloon, kun hänet pistää yhteen Sodastreamin kanssa. Pullollinen kuplavettä ja puolikkaan limen mehut (ja vähän hedelmälihaa) mukaan ja avot – aivan täydellinen janojuoma oli syntynyt! Sopivan raikas, ei liian hapan ja sopii hyvin aamulla, ruoan kanssa tai telkkaria tapittaessa. Toimii ainakin minulle ihan täydellisesti ja on vielä terveellistä. Kuulostan  kohta jo maksetulta promoottorilta, mutta vannon käsi sydämellä, että kyse on  puhtaasta rakkaudesta. Lime on muutenkin saanut minut täysin pauloihinsa. Tulee himo tunkea sitä vähän joka ruokaan ja kohta varmaan popsin jo limepuuroakin..

                                                                     www.pexels.com

Tästä hyvällä aasinsillalla ruokaan ja eilisiin kokkailuihin. Olo oli todella nuutunut ja päätin ottaa lääkärinkin kehotuksesta ihan rennosti. Kuitenkin ruokaa oli loihdittava jostain ja edellisenä iltana olin liottanut ja keitellyt ison satsin kidneypapuja ja lähdin ideoimaan jotain niiden ympärille. Hetken internettiä pengottuani päädyin papupyöryköihin, bataattiranskalaisiin ja mojitoiseen kermaviilikastikkeeseen. Kuulostaa ihanalta, eikö? No oma intoni oli myös huipussaan kunnes kaiken äheltämisen jälkeen edessäni komeili täysipannullinen liian terveellisiltä ja kuivilta maistuvia pyöryköitä, uunissa pellillinen lötköä bataattia ja noh, kastike maistui hyvältä varmaan johtuen siitä jumalten nektarista, jota toki tähänkin ruokaan oli sujautetttava. Palluroiden kohdalla en totisesti osaa sanoa mikä meni vikaan vaikka ulkonäkö oli optimaalinen. Maku itsessään oli ihan ok, mutta koostumus jotenkin liian "jauhoisa" ja mauton vaikka mausteita kaatelin melkoisen tunteella ja kokonaisuudessaan "liian terveellisen makuinen". Kyllähän terveellinen ruoka on hyvää, mutta jos pyörykät maistuvat raa'an porkkanan, nauriin ja talouspaperin sekoitukselta on jotain ehkä pielessä. Bataattiranskalaisten kohdalla uskallan veikata, että olisi ehkä kannattanut vilkaista edes yhtä ohjetta kunnolla...lopulta ranskalaisista saatiin edes syötäviä, mutta todettakoon että himoa santsata ei juuri tullut. 

Minulle kokkailu lähtee nykyisin ennen kaikkea jostain ideasta ja sen ympärille kehittyvästä fiiliksestä. Sorrunkin kenties liian usein tähän "fiiliskokkailuun", reseptien sovelteluun ja tästä johtuen saatta joku kriittinen osio unohtua ja sitten käy köpelösti. Eräänkin kerran aloin tekemään tuunattua kaalilaatikkoa omalla variaatiolla ja kesken uunipaistelun tajusin, että unohdin laatikosta nesteet! Mutta virheistä oppii ja  tämänkin ruoan kanssa tiedän seuraavalla kerralla mitä pitää säätää ja toisaalta oma ruoka on aina kuitenkin parempi vaihtoehto kuin valmisruoka.

Mutta nyt kamat kasaan ja talvea testailemaan! 

Talviterkuin, 

SV